Sotkamon Kirjakauppa 127 vuotta

Sotkamon Kirjakauppa Ky:n alkujuuret ovat Toivonniemen pappilan piharakennuksessa – niin sanotussa pappilan pirtissä. Siellä asusti leski Maria Loviisa Ärväs (os. Korhonen) kahden tyttärensä kanssa. Ompelutyön lisäksi hän ansaitsi toimeentulonsa myymällä katekismuksia, virsikirjoja ja aapisia.

Tyttäristä Sofia meni v. 1892 naimisiin Simo Nykäsen kanssa. Nuoripari asettui asumaan vuonna 1894 nykyisen Niemeläntie 6:n tontille ja rakensi siihen pienen mökin. He asuivat siinä pari vuotta ja rakensivat sitten uuden, isomman talon. Simo ja Sofia tuumivat, että pitäisi perustaa jokin liike ja näin he alkoivat myydä katekismuksia, virsikirjoja, raamattuja ja aapisia sekä kaikenlaista paperitavaraa. Ensi alkuun ei muita kirjoja ollut, koska he arvelivat tuon valikoiman olevan riittävä. 

Eräässä sattumalta säilyneessä Simon muistiinpanossa kerrotaan, kuinka kirjojen kauppa sai alkunsa:

Näin Simo kertoo: "Pistäytyi eräänä päivänä maisteri A. Kainulainen luokseni. Hän oli ottanut Välskärin kertomuksien tilauksia, jotka vihkoina ilmestyivät Werner Söderströmin liikkeessä. Hän pyysi minua ne tilaukset ottamaan vastaan ja jakamaan ne kun hänen tulee muuttaa pois paikkakunnalta. Epäilin, että ei minulle usko yllämainittu liike tuotteitaan. Hän lupasi siitä Werner Söderströmille ilmoittaa ja niin siihen suostuin heti. Johan alkoi tulla kirjallisuutta kuin turkin hihasta että ei tahtonut mahtua pieneen puotiin. Täytyi rakentaa vakituinen puoti ja hakea kirjakauppalupa. Paikkakuntalaiset kun pistäytyivät puotiin niin ne ihmeissään katsoa töllöttivät ja kysäisivät että mitäs nuo ovat kun ovat noin koreita. Koetin selittää ja ehdotin ottaa luettavaksikin."

Kirjakauppalupa siis myönnettiin vuonna 1897. Paitsi kirjoja, myytiin kaikenlaista muuta tavaraa. Valikoimissa oli paperitavaraa, leluja, ompelu- ja kalastustarvikkeita, silmälaseja, siemeniä ym. Valikoima muotoutui kysynnän mukaan. 

Vanhasta päiväkirjasta voi lukea kaikenlaista. Esimerkiksi tuomari Holsti oli lainannut rahaa monta kertaa - milloin 50 mk, milloin 100 mk - tai Hyttilän Setille lainattu v. 1909 1,25 mk. Rahaa oli lainattu eri henkilöille ja kaikki näyttävät maksaneen lainansa takaisin. Hauska ykstyiskohta on worsmestari Svinhufvudin velkalistassa: maksettu postimiehelle joululeivonnaisten tuonnista Kajaanista 50 penniä v. 1903. 

Jonkinlaista tukkukauppaakin tehtiin: myyty tavaroita kauppias Antti Tikkaselle, Pekka Suhoselle, Edvard Heikkiselle – kuhmolaisiakin oli ollut tukkuasiakkaina, mm. kauppiaat Kalle Immonen ja Tuomas Wilmi. 

Simo oli uuttera mies. Hän kävi Kemijoella uitossa ja kynämiehenä toimi siellä "kymppinä". Puhelinasentajan kurssin hän kävi Kuopiossa ja ensimmäinen puhelinkeskus olikin sitten kirjakaupan talossa. Simo korjasi linjavikoja ja hoiteli puhelinkeskusta kirjakaupan ohessa. Päiväkirjassa on mm. merkintä: "Uuden keskusaseman paikoilleen pano heinäkuun 11. pv 1910 10 mk."

Pieni puoti kävi ahtaaksi ja vuonna 1920 rakennettiin uusi talo, jota Simon poika Simo Arvid Nykänen isännöi vuodesta 1928, jolloin hän meni naimisiin. 

Vuonna 1932 vanha Simo Nykänen kuoli ja kirjakauppa siirtyi S.A. Nykäselle. Hän oli perustanut vuonna 1929 kirjakaupan Kajaaniin ja joutui olemaan siellä pitkiä aikoja, joten hänen vaimonsa Aino sekä perheystävä Alma Palm avustivat liikkeen hoidossa. 

1930-luvulla oli kaupanteko leppoisaa ja kiireetöntä. Niinpä sellainenkin oli mahdollista, että pieni Riitta-tytär sai myydä joulukortteja - jakkaralla seisten, kas kun nenä tuskin ylsi tiskin reunalle ilman sitä. Hän tunsi markan ja kymmenpennisen ja tiesi, että markalla sai kymmenen pientä joulukorttia. Ja kauppaa joutui tekemään joskus sunnuntaiaamuisinkin, kun pitäjäläiset tulivat "sisän kautta" ostamaan virsikirjoja kirkkoon mennessään. 

Talvisota lopetti kaupanteon useiksi kuukausiksi. Kauppiasperhe oli evakossa ja talossa asui sotilaita. Jatkosodan aikana toimittiin rajoitetusti ja joinakin kesinä liike oli suljettu keskiviikkoisin. Tavaroista oli pula ja esim. kirjepaperia ja –kuoria ei saanut sellaisia määriä kuin niitä kysyttiin. Jouduttiin asettamaan rajoituksia ja niinpä yhdelle asiakkaalle sai myydä yhden kirjelehtiön ja kaksi nippua kirjekuoria kerrallaan. 

Kirjoja painettiin sota-aikana kuitenkin runsaasti - niitä lähetettiin rintamalle. Järjestettiin jopa keräys, jonka tuloksena pakattiin monta isoa laatikkoa kirjoja lähetettäväksi "sinne jonnekin". Ihmiset ostivat kirjoja lahjoiksi, kun muuta tavaraa ei ollut. Joulun jälkeen hyllyt olivat tyhjiä. 

Sodan jälkeen tavaratilanne parani vähitellen. 1950-luvulla tulivat sellaiset uutuudet kuten teippi, kuulakynä ja huopakynä. Muovi alkoi vallata maailmaa.

Vuonna 1954 perustettiin Sotkamoon sivuliike. Se sijaitsi ensin Herman Korhosen talossa torin varrella. Vuonna 1957 valmistui oma liiketalo Akkoniementie 12:een. Kahden myymälän voimin jatkettiin aina vuoteen 1981, jolloin tapahtui muutto nykyiselle paikalle Keskuskatu 3:een. Tällöin vanhat myymälät lopetettiin. 

Kirjakauppatyöhön tuli mukaan vuonna 1965 Riitan puoliso Sakari Arhama. Hän toimi Sotkamon sivuliikkeen myymälänhoitajana. Eläkkeelle Sakari jäi vuonna 1996. 

Vuonna 1985 kirjakauppa liittyi yksityisten kirjakauppojen perustamaan KIPA Osuuskuntaan ollen yksi sen perustajajäseniä.

Vuonna 1987 S.A. Nykänen kuoli ja kirjakauppa siirtyi hänen tyttärensä Riitta Arhaman omistukseen. Ja alkuvuodesta 2005 pitkän uran kirjakauppiaana tehnyt Riitta siirtyi ansaitsemalleen eläkkeelle ja kauppa siirtyi hänen tyttärelleen Päivi Korhoselle. Näin kaupanteko on jatkunut sukupolvelta toiselle vanhoja perinteitä kunnioittaen.